Näiden kaikkien poikaskuvien ja niiden ihkutuksen väliin hieman erilainen postaus :) Joinain öinä kun uni ei tule, päätyy tekemään jotain äärimmäisen järjestelmällistä ja järkevää, koska muutakaan ei keksi. Tällä kertaa se oli kovalevyn kuvien järjestely ja uusien kuvien sinne siirtoa. Päädyin sitten selailemaan "vanhoja" kanikuvia. Rumpali saapui meille vuoden 2009 keväällä ja voi hitto kuin noviisi sillon olinkaan.
Rumpali tuli meille kaverin vahinkopoikueesta, kun eläinkaupassa sanottiin kahden pupun olevan tyttöjä, mutta kuinkas sitten kävikään... Jollain ihmeen tavalla sain äidin suostumaan kaniin (ennestään meikällä oli jo gerbiilejä) ja Rumpalista tuli tavallaan pikkusiskon kani. Tosin meikäläisen kaniksihan se tavallaan muuttui kun siskon alkuinnostus hiipui ja itse taisin haluta sitä enemmän kuin sisko.
Kun kaneja ei ole kuin yksi, kerkiää näpertelemäään kaikennäköistä ja joskus tuli värkättyä stryroksiset puomit
Sain vihdosta viimein taivuteltua äidin toiseen kaniin ja Herkko saapui taloon 1.4.2010. Herkko leikattiin jonkin ajan kuluttua ja varoajan jälkeen Herkko ja Rumpali tutustutettiin toisiinsa.
 |
| aikalailla herännyt nukutuksesta |
Vuonna 2011 kanikatras kasvoi kahdella suloisella herrasmiehellä, Allulla ja Viljamilla. Alkuun pojat eleli samassa häkissä, mutta kuten yleensä käy, eivät hieman kasvettuaan tulleetkaan toimeen. Viljami oli hitusen luvattomasti kotiin tuotu kani, mutta lopulta siitä tuli meidän äidin suosikki >:D
 |
| kamala ku ne on ollu sulosia :3 on ne kyl vieläkin |
Tässä välissä tuli vielä Awa, joka on yhteisomistuksessa mun ja Awan kasvattajan kanssa. Siniseen väriin oon ihastunut iha tyystin ja sitä kun saisi vielä viittana niin...
Herkon myötä syntyi rakkaus hollantilaisiin ja kipinä niiden kasvattamiseen. Lupa kasvatusholskien hakuun ja kanilan syksyn 2011 laajennuksen jälkeen suurinpirtein kaikki oli valmista, mutta kanit vielä uupuivat. Alunperin holskeja ei pitänyt tulla kuin "kaks tai ehkä kolme jos löytyy joku tosi kiva" mutta Ruotsin LU:n lähestyessä luku kasvoi neljään. Lopulta kävi kuuluisa oho-ilmiö ja kaneja saapui suomenmaalle kuusi kappaletta, eli olin yhteensä yhdentoista kanin onnellinen omistaja.
Alkukevät 2012 ei ollut kovin nousujohteinen kanien lukumäärän suhteen johtuen Picasson ja Vilin poismenojen johdosta ja kaneja oli enää yhdeksän. Huhtikuun aikoihin Jonna ilmoitti ostavansa meikäläiselle erittäin ennenaikaiseksi synttärilahjaksi holskiuroksen Ruotsista ja Junnu saapui huhtikuun alussa.
 |
| Vili ja Picasso |
 |
| Junnu |
Ja nyt ollaan elokuussa 2012, kaneja on kymmenen ja jo kaksi poikuetta ja lisää on tulossa. Kolmessa vuodessa tiedot ja taidot on kasvanu hurjasti, mutta opittavaa on vielä todella paljon. Kysymys kuuluu: mihin mää näiden kanssa vielä päädyn? :D
