tiistai 12. maaliskuuta 2013

maailman kamalin tunne

Maailman kamalin tunne on pitää pientä, van muutaman tunnin ikäistä poikasta käsissään ja todeta että tämä ei nyt enää jaksa. Se on liian kylmä lämmitysyrityksistä huolimatta, se haukkoo henkeä ja sen kolme muuta sisarusta on syöty emon toimesta.

Maailman kamalin tunne on tietää se, ettei pysty auttamaan. Vaikka kuinka yrittäisi. Mitä tahansa teet niin se ei pysy hengissä. Ei millään. Armollisinta on päästää se menemään. Vituttaa. Ja paljon.

Päivällä mennessäni kanilaan näin Kaorin syömässä toistaiseksi elävää poikasta ja istuvan joidenkin päällä. Löysin toisenkin puoliksi syödyn, vielä elävän poikasen. Molemmat lopetin välittömästi. Kaksi oli vielä elossa ja ehjänä ja koitin kyhäillä niille pesää ja toivoin koko sydämen ja sielun pohjasta että Kaori alkaisi hoitamaan niitä ja rakentaisi paremman pesän.

Tunnin päästä menin takaisin kanilaan, toista poikasta ei löytynyt ollenkaan ja toinen oli kylmissään pesän ulkopuolella. Lämmitys- ja imetysyrityksistä huolimatta poikanen hiipui ja haukkoi henkeään joten päätin päästää sen pois.

Kaori on tehnyt aiemmin Ruotsissa yhden poikueen mutta miksei se nyt tätä hoitanut? Kasvattaminen on välillä perseestä. Maanantaina olis Lilyn laskettu aika.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

heips! Löysin juuri blogisi ja liityin oitis lukijaksi! Ihania pupusia sulla! (: Täällä mun blogi jos edes kiinnostaa: http://pupuninjat.blogspot.fi/